30.9.2016

Kiristänkö kukkaron nyörejä pakosta?

En ole koskaan ollut täysin perillä rahanmenostani ja -tulostani, mutta nyt ajattelin vaivautua kokoamaan taulukon syyskuun osalta ihan vain tämän blogin vuoksi. Onhan se tärkeää myös itselle tietää, kuinka paljon säästöjä kuluu näin pienillä tuloilla nuukailusta huolimatta. Tässä kuussa tulin hetkittäin ulos nuukakopistani syömään kaupungille ja seikkailemaan HopLopiin. Niin ja olihan tuo kylpyläreissukin pari viikkoa sitten, onneksi sattumalta puoleen hintaan.

Meillä on mieheni kanssa yhteinen tili, jonne päätyy sekä lapsilisä että 50 e molemmilta kuukausittain. Tältä tililtä maksetaan syömiset, auton kulut ja lapsen sekä yhteiset tarpeet. Vapaa-ajan menomme kumpikin maksamme omilta tileiltämme.

publicdomainpictures.net
Omat tulot:
255,95 Lastenhoidontuki

Omat menot:
197,2   Asuminen (mies omistaa asunnon. Maksan puolet hoitovastikkeesta, käyttökuluista ja lainan korosta)
7,15     Puhelinlasku
49,5     Ylimääräiset menot
Yhteensä 253,85

Yhteiset tulot:
95,75   Lapsilisä
80,0     Maksu lapsiporteista
13,0     Pullopanteista (paardien jäljiltä)
Yhteensä 188,75

Yhteiset menot:
157,03 Kauppaostokset (sis. mm. vaipat pariksi kuukaudeksi)
26,2     Miehen työpaikkaruokailu
53,96   Bensa
240,6   Ylimääräiset menot
Yhteensä 451,59

Syyskuu oli mielestäni melko tavanomainen kuukausi lukuun ottamatta lentolippuja ja lapsen passia (yht. 228,6 e) yhteisissä menoissa. Pelkät pakolliset menot kun laskee, omat menoni + puolet yhteisistä tekee 428,44 e eli säästöjen puolelle mennään reilusti toistasataa euroa. En kuitenkaan koe tarvetta vähentää ylimääräisiä menojani - pitäähän nuukankin nauttia elämästä! Työelämään päästyäni palkan ei tarvitsisi olla edes keskitasoa, kun pääsisin jo hyvinkin voiton puolelle jatkamalla samaan totuttuun malliin.

Uskon, että mieheni hyväpalkkainen vakituinen työ lisää luottamustani taloudelliseen pärjäämiseen, vaikka elätän itse itseni täysin (jos katsoo Kelan palkanmaksajaksi). Luonne ei anna periksi olla miehen elätettävänä ennen kuin on oikeasti talouspaskat housuissa. Varmaa on, että ilman säästöjä en voisi elää näin huolettomasti. Onneksi olen omaksunut nuukan elämäntavan jo vuosia sitten ja säästössä on mitä käyttää nyt "pahana päivänä". En koe olevani pakotettu nuukailuun, vaikka olosuhteet sitä tällä hetkellä vaativatkin. En tunne olevani köyhä.

Säästöjäni tulee kulumaan paljon lokakuussa koittavan reissun vuoksi. Olen jo jonkin aikaa valmistautunut henkisesti töiden aloittamiseen ensi vuoden puolella edes osa-aikaisesti. Niin rahatilanteen vuoksi kuin siksikin, että opiskelun päättymisen ja työn aloittamisen välille on nyt jo muodostunut liian suuri tauko, niin paljon kuin kotiäitiyttä rakastankin.

2 kommenttia:

  1. Huikea blogi! Luin kaikki postaukset ja todella monessa kohdassa koin samaistumista! Tosi monet pienet yksityiskohdat vain kolahti. :)

    Turussa on muuten reilun vuoden ajan ollut Nextiilin kaltainen Texvex-myymälä.

    Tästä postauksesta vähän kyselisin tyhmiä. :D Itselläni on siis tämä samanlainen kuvio puolisoni kanssa kuin teillä, että yhteiset ostokset maksetaan puoliksi ja omat sitten itse. Me olemme molemmat pienituloisia ja pienimenoisia. Lapsia meillä ei ole, eikä tule, mutta olen silti joskus miettinyt, muuttuisiko rahanjakomme mitenkään, jos elämäntilanteemme olisi erilainen, esim. olisi niitä lapsia. En siis halua mitenkään arvostella teidän tapaanne jakaa tulot ja menot, vaan kiinnostaa vain ajatuksesi jakonne perusteluista. Kukin pariskunta sopikoon yhdessä omat pelisääntönsä, ja muiden on ihan turha tulla sanomaan, että se muka olisi jotenkin väärin tehty! Eli;
    - Miehelläsi on hyvä palkka ja sinulla oli pieni kotihoidontuki, mutta maksoitte silti kaiken puoliksi ettekä esim. tulojen suhteessa, kuten monessa pariskunnassa tehdään (esim. molemmat maksaa yhteiselle tilille 50 % tuloistaan ja loput jää itselle omaksi rahaksi). Miksi näin? Onko kyse siitä, että koska sinulla oli niitä säästöjä käytettävissä, halusit, että maksatte vaan kaiken puoliksi, vaikka hetkellisesti sinulla menot olikin suuremmat kuin tulot. Eli tilanteen lyhytaikaisuus vaikutti, ja olisitte saattanut jakaa tulot ja menot eri tavalla, jos olisit pidempiaikaisesti selvästi pienempituloinen kuin miehesi?
    - Miksi miehesi työpaikkaruokailu on yhteisesti maksettava meno? Koska sinä syöt samaan aikaan kaikki ruokasi kotona, ja miehesi ruokakulut kotona ovat pienemmät työpaikkaruokailun ansiosta?
    - Miksi sinä maksat puolet myös miehesi asuntolainan koroista?
    - Jos teidän kuukauden kauppaostokset vaippoineen oli n. 160 €, ruokakulunne ovat varmaan aika pienet. Osaatko sanoa, mitä ne on keskimäärin? (Itselläni on n. 70-75 €/kk, ja sitä on hämmästelty, joten hauska kuulla, että sinulla on siis melko samankokoiset ruokamenot, vissiin vielä pienemmätkin.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Blogi toimii myös hyvänä vertaistukikanavana!

      En yleensä pidä kirjaa rahanmenosta, mutta juuri eilen aloitin ostopäiväkirjan. Tarkempaa reportaasia ruokamenoistakin tulee aikanaan!

      Mieheni oli pitkään lapsen jo synnyttyä opiskelijana, joten tuloissa oli hemmetinmoinen ero vain hetken ajan. Tärkeintä on ollut, että olen kotihoidontuellakin eläessä voinut osallistua kaikkeen mihin olen halunnut - ulkomaanreissuista lähtien. Koska säästössä oli mitä käyttää, käännyin mieluummin hilujeni kuin mieheni lompakon puoleen. Olemme puhuneet, että myöhemmin ehkä jäädessäni taas kotiäidiksi mieheni kustantaa enemmän elämistäni, jotta tulevan asuntolainan takaisinmaksuun ei tulisi katkosta.

      Tuohon lainankorkoasiaan en ikävä kyllä osaa sanoa kuin että näin me vain asia sovittiin. On hullua, että voin asua alle kahdensadan, kun samanlaista asuntoa ei saisi täältä vuokrattua alle tonnilla.

      Tuon työpaikkaruokailun olemme ajatelleet juuri kuten kirjoitit. Nyt on työn alla saada mieskin ottamaan eväät kotoa. Tosin hänellä on joskus niin kiireistä töissä, että ruokailu jää kokonaan välistä. Säästöähän tuokin, mutten tiedä terveellisyydestä :D

      Poista